Porin Teknillinen Seura - PoTS

100 vuotta teknillisaatteellista yhdistystoimintaa Porissa: Porin Teknillinen Seura – Tekniska Klubben i Björneborg r.y.

Teksti: Kristian Lindroos, Veikko Naire, Sirpa Sandelin ja Raimo Soukki

Porin Teknillinen Seura on yksi vanhimmista teknillisistä seuroista Suomessa. Moni asia on muuttunut seurassa ja ympäröivässä yhteiskunnassa sadassa vuodessa.  Vahvasta teollisuusyhteiskunnasta on muotoutunut palvelujen tuottajayhteiskunta. Samalla seuran rooli on muuttunut asiantuntijuudesta alueen teknisen koulutuksen saaneiden henkilöiden verkostoitumisalustaksi.

Kesällä 1918 syntyi ajatus teknillisen yhdistyksen perustamisesta Poriin. Kaupungin teollisuus oli kehittynyt voimakkaasti ja kaupunkiin oli tullut teknillisen koulutuksen saaneita henkilöitä, jotka kokoontuivat säännöllisesti Svenska Klubbenilla. Kaupungin kehitys oli niin nopeaa, että kaupunkiorganisaatio ei pystynyt ratkaisemaan rakentamiseen ja tekniikkaan liittyviä käytännön ongelmia.  

23.heinäkuuta 1918. paikallislehdissä kutsuttiin teknillisen seuran toiminnasta kiinnostuneita henkilöitä keskustelemaan seuran perustamisesta Svenska Klubbenille. Tekniska Klubben i Björneborg:n perustamiskokous pidettiin 13.9.1918. Ensimmäinen puheenjohtaja oli insinööri J.L. Gylphe, joka oli Porin Konepajan johtaja ja varapuheenjohtaja insinööri C.G. Sundell, joka oli Porin Puuvillatehtaan toimitusjohtaja. Seuran perustajajoukko oli aluksi pitkälti ruotsinkielistä. Seuran pöytäkirjakieli muuttui suomeksi vuonna 1933. Vuoden 2017 lopussa Seurassa oli liki 200 jäsentä.

Vielä 1910-luvulla kaupunkiorganisaatio oli kehittymätön, eikä sillä ollut juurikaan käytettävissä teknistä asiantuntemusta. Porin Teknillisestä Seurasta kehittyi asiantuntijaelin, joka teki aloitteita, ja jolta kysyttiin lausuntoja kaupungin teknillisissä kysymyksissä. Seura toimi siis sillanrakentajana myös kaupunkiorganisaation ja insinööritiedon välillä.

Yleisasemakaava

Porin kaupunki käsitti vielä 1800-luvun loppuun asti ainoastaan nykyisen keskusta-alueen. Kaupungin laajentuminen vaati paljon suunnittelua, ja Porin Teknillinen Seura sai 1920-luvun kuluessa monta kertaa kommentoida kaupungin kaavoitusta. Vuonna 1922 teknillisen Seuran lausunnon johdosta arkkitehti Harald Anders sai tehtäväkseen laatia yleisasemakaavan koko kaupungille.

Vesilaitos

Myös vesilaitoksen perustamiseen kysyttiin seuralta neuvoa. Vuodesta 1914 asti toiminut kaupungin vesijohtokomitea ei ollut saanut testipumppauksista huolimatta aikaan päätöstä siitä, pitäisikö käyttää pinta-vai pohjavettä. Porin Teknillisessä seurassa keskusteltiin useampaan otteeseen vedenjohtamiskysymyksistä ja seura lähetti vesijohtokomitealle kirjeen ratkaisun jouduttamiseksi.

Silta

Kokemäenjoen ylittävään siltahankkeeseen tarvittiin myös Teknillisen Seuran asiantuntemusta. Tammikuussa 1924 kaupunginvaltuusto päätti Porin Teknillisen Seuran esityksestä julistaa sillan rakennuspiirustuskilpailun. Palkintolautakunta kehotti kaupunkia lunastamaan yhden teräsrakenteisen sillan piirrokset. Komitea esitti kaupunginvaltuustolle, että Oy Constructor Ab valitaan rakentamaan Jalmar Castrénin suunnittelema teräsrakenteinen silta.

Teknillinen lautakunta

Vuonna 1924 Teknillinen Seura esitti kaupunginhallitukselle Teknillisen lautakunnan perustamista, mutta vakinaisen lautakunnan perustamista ei kuitenkaan nähty tarpeelliseksi. Tämän seurauksena kaupunginvaltuusto jätti esityksen hyväksymättä, ja päätti pyytää, että Porin Teknillinen Seura jatkaisi kaupungin avustamista teknillisissä kysymyksissä ”samaan tapaan kuin tähänkin asti.” Teknillisen Seuran mukaan kaupungin teknillisiä laitoksia olisi hoidettava mahdollisimman itsenäisinä yrityksinä, eikä osana kaupungin virastojärjestelmää.

Vuonna 1945 kokouksissa oli keskimäärin koolla 53 jäsentä ja seuraavinakin vuosina yli 40. Sotien jälkeen kulkuyhteydet parantuivat ja ekskursiot ja yhteistyö muiden teknillisten seurojen kanssa lisääntyi. Kokousesitelmiin tuli 1950–1960-luvuilla uusia aiheita.  Tiukan luonnontieteellisen osaamisen rinnalle oli insinööritaidoksi tullut niin taloudellinen, juridinen kuin psykologinenkin osaaminen.

Insinöörikoulutus ja diplomi-insinöörikoulutus

 Vuonna 1960 puheenjohtaja Arno Saraste piti seuran kokouksessa esitelmän ”Kasvava kilpailu ja metalliteollisuus”. Keskustelun kuluessa Matti Ikonen esitti eräänä lääkkeenä kilpailukyvyn kohentamiseksi teknillisen opiston perustamista Poriin. Teknillinen Seura lähetti toukokuussa 1960 kaupunginhallitukselle ehdotuksen teknillisen oppilaitoksen perustamisesta. Vuonna 1961 Porin teknillisen koulun yhteydessä aloitti toimintansa Teknillisen opiston koneosasto. Uutta koulurakennusta ryhdyttiin heti suunnittelemaan, ja Porin Teknillisen Seuran ohjelman täytti esitelmät oppilaitosten kehittämisestä ja rakennushankkeesta. Oppilaitos valmistui vuonna 1964 Porin Vähäraumalle. Insinöörikoulutuksen aloittaminen toi huiman kehityksen alhaisen koulutustason kaupunkiin. Opiston perustamisen jälkeen Porin Teknillinen Seura ryhtyi vuosittain myöntämään stipendejä valmistuville insinööreille, ja tapa on jatkunut siitä lähtien.

Porin Teknillisen Seuran toiveesta opiston johtokunta muodostettiin suurimpien teollisuuslaitosten johtajista, joten myös Teknillistä opistoa pystyttiin kehittämään teollisuuden toiveiden mukaan. Ratkaisu tehosti opiston toimintaa muillakin tavoilla. Pätevistä, täysipäiväisistä opettajista oli kaupungissa pulaa, mutta ainakin Outokummun ja Rosenlewin johto määräsi nuoria diplomi-insinöörejä opistoon tuntiopettajiksi.

Porin Teknillinen Seura jätti Porin kaupungille ensimmäisen esityksen Teknillisen korkeakoulun perustamisesta vuonna 1978. Porin kaupunki kävi neuvotteluita Tampereen teknillisen korkeakoulun kanssa prosessi- ja laitostekniikan laitoksen perustamisesta Poriin, mutta tuolloin hanke keskeytyi.

Lopuksi

Seuran työ ei nykyisin ole yhtä näyttävää kuin sen alkuaikoina, mutta tärkeää se on edelleen.  Porin seudun yritykset toimivat yhä useammin osana kansainvälistä liiketoimintaa ja koventuneen kilpailun takia ne taistelevat pysyäkseen teknologisen kehityksen kelkassa ja kehityksen edellyttämän osaamisen kehittämisessä ja säilyttämisessä. Tässä kohtaa Porin Tekninen Seura on avainasemassa, sillä seuran puitteissa tapahtuva verkostoituminen antaa mahdollisuuksia yhdistää eri alojen osaamisia ja siten myös parantaa alueen elinkeinoelämää. Seura toimii siis yhä edelleen tärkeässä roolissa, alueen sillanrakentajana. Kuriositeettina voi mainita viime aikoina tapahtuneen tasa-arvon etenemisen, sillä tällä hetkellä seuran sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja ovat naisia.

FM Kristian Lindroosin laatima historiikki (Sillanrakentaja: Porin Teknillinen Seura 1918 – 2018) kokoaa seuran 100 vuoden taipaleen ja kuvaa seuran kehittymistä ja toiminnan muutoksia suhteessa elinkeinoelämän ja ympäröivän yhteiskunnan kehitykseen.  Historiikki julkistettiin Porin Teknillinen Seura – Tekniska Klubben i Björneborg r.y:n juhlassa 14.9.2018. Historiikin laatimiseen on saatu tukea Svenska Kulturfonden i Björneborg rs:ltä, Tekniikan Akateemiset (TEK) r.y.:ltä ja yrityksiltä.